Ihmisyys ilman ääriviivoja

Silloin tällöin löydän YouTubesta helmiä – sanallisia helmiä. Yksi sellainen on artisti Yonan biisi nimeltään ”Kesken”. Siinä on kohta ”Joku väritti mut tuhansin sävyin piirtää unohti vaan ääriviivat”. Tässä on kiteytetty jotakin nykyihmisen perusongelmasta. Ihmisyys, jossa kyllä on ne tuhannet värisävyt ja vielä enemmänkin, mutta kun joku unohti piirtää ne ääriviivat. Ihmisyydestämme on tullut jotenkin hahmotonta.

Onkohan kyse siitä, että elämästä on tullut ikään kuin tavaratalo, jossa on tarjolla ihan kaikkea, mutta enää en oikein tiedä mihin tätä kaikkea edes tarvitsenkaan? Tulee vähän samanlainen olo kuin aikanaan filosofi Sokrateella, joka torilla käydessään totesi osuvasti "Onpa paljon sellaista, mitä minä en tarvitse”. Rajoja ja suhteellisuudentajua ihmiskunta kaipaisi. Kun taiteilija maalaa valkokankaalle kauniilla väreillä, ja tuo valmis työ sitten aikanaan kehystetään, silloin se saa muotonsa ja siitä tulee lopullisesti taideteos. Valmiina se haastaa ja puhuttelee katsojaa ja synnyttää hänessä merkityksiä ja syvää sielullis-henkis-hengellistä kokemusmaailmaa. Kun taideteos saa kehykset, siitä tulee katsojalle ikkuna järjellä selittämättömään mystiseen kauneuden eli estetiikan maailmaan. Ihminenkin tarvitsee elämälleen kehykset. Me kaikkihan olemme ainutlaatuisina persoonallisuuksina kosmisia taideteoksia, joita Elämä maalaa tuhansin värisävyin.

Ihmisyytemme rajattomuus on sitä, että ihminen unohtaa olevansa olemassa. Kaikkea kyllä tapahtuu ympärillämme yhä kiihtyvällä tahdilla ja monesta suunnasta yhtä aikaa. Elämä ympärillämme kysyy meiltä jatkuvasti suuria kysymyksiä, mutta ihminen on unohtanut, että joskus pitäisi pysähtyä myös vastaamaan. Koetko sinä olevasi oman elämäsi näytelmän päähenkilö vai riittääkö sinulle jonkun sivuroolin esittäminen? Sivurooleja on elämässä tarjolla lukematon määrä, mutta päärooleja on elämässäsi yksi ainoa. Se on sinulle varattu. Surullista on, jos ainutlaatuisessa elämäsi näytelmässä pääroolin tähtinäyttelijä jättäytyy syystä tai toisesta sivuroolin esittäjäksi.

Filosofit puhuvat olemisen unohtuneisuudesta. Se on jotain sellaista, että tyydymme askartelemaan ympärillämme meille annettujen ja helposti saatavilla olevien asioiden ja ilmiöiden kanssa, mutta unohdamme haastaa itseämme esim. oman olemassaolomme ihmettelyllä. Siis juuri sellaista pohdintaa, että kuka sitä pääroolia esittää oman elämämme ensi-illassa. Tätä ihmiselämän rajattomuutta ja hukassa olevia ”kehyksiä” voi tulla pohtimaan kanssamme Vesilahteen jälleen tänäkin vuonna 6.7 vietettävään Ihmisyyden päivään.

Sinä maalaat Elämän väreillä Sielusi kankaalle. Ihmisyys ei ole oppi, ei kaava eikä järjestelmä, mutta sen tulisi olla kaikkien ihmisyyttä palvelevien poliittisten ja uskonnollisten maailmankatsomusten perusta ja kivijalka. Kaikkien terveiden uskontojen ja maailmankatsomusten yhteinen ihmisyyden periaate tulisi olla ns. kultainen sääntö: tee vain sellaisia tekoja, joita haluaisit itsellesi tehtävän tai älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Jumala on tehnyt meistä ihmisistä alun perin ehjiä, mutta elämä tai oikeastaan me ihmiset rikomme toisiamme – tahallisesti tai joskus tahattomastikin.

Valoa kohti ja Jeesuksen sanat mielessä pitäen ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä…jotta maailma uskoisi…”  (Joh. 17:21).                                   

Kesäajatuksin KirkkoHarri Vesilahdesta