Jumalan valonkantajia

Niinpä vuosi ja joulu 2025 alkaa olla takanapäin. Että tällainen joulu tästä nyt sitten tuli ja kohta on taas arki edessä. Toki joulu kestää vielä loppiaiseen ja oikeastaan Nuutinpäivään asti. Sieluni sisimmässä minä aina toivon joulun hulinan keskellä, että olisimme äkkiä jälleen tammikuussa ja Harrin päivässä eli loppiaisessa. Minä olen kevättalven ja kevään ihminen ja rakastan kevään lisääntyvää ja energisoivaa valoa. Silloin talvi ja pimeys alkavat olla vihdoinkin voitettu. Vielä toki on kevääseen aikaa, mutta kyllä se sieltä aikanaan sitten tulee.

Lapsena ihmettelin, miksi maapallolla on erilaisia valtioita ja valtioiden välisiä rajoja. Miksi vain niin vähän maailman ihmisistä ymmärtää suomea ja miksi ylipäätänsä olin syntynyt tänne ja juuri tähän aikaan. Sitten opin ymmärtämään, että onkin kyseessä aikuisten maailma. Lasten maailmassa kun ei ole rajoja. Teini-ikäisenä kuulin John Lennonin biisin ”Imagine”. Ymmärsin, että siinä oli sanoitettu jotakin ikiaikaista: ei valtioita, ei uskontoja… ihmisillä ei olisi mitään syytä tappaa toisiansa…ihmiset eläisivät rauhassa… tätä päivää …kuluva hetki olisi tärkein! Sitten havahduin: sehän olikin ikävä kyllä vain unta ja unelmointia! Aikuisten maailmassa kaikella ja kaikilla on rajansa ja määritelmänsä – ihmisellä ja Jumalallakin! Jos joku ei sovi määritelmään, niin sitä ei ehkä sitten ole edes olemassa - tai sitten se on vaan jollakin tavoin outo, omituinen tai jopa pelottava. Outous on sitä, että jollekin ei löydy valmista ja yleisestihyväksyttyä määritelmää. Sinä olet syntynyt tänne maailmankaikkeuteen löytämään elämällesi tarkoituksen ja mahdollistamaan tarkoituksen löytymisen toiselle ihmiselle. Outous on elämän suola. Sellaisia me ihmisetkin olemme- Outoja mutta toivottavasti usein myös - onnellisia! Siispä enemmän ihmettelyä ja ihmissuhdetaitoja. Näitä toivon meille kaikille tälle alkavallekin vuodelle.

Joulun sanoma kun eletään todeksi arjessa nimenomaan joulun jälkeen. Meidät ihmiset on tarkoitettu valonkantajiksi toinen toisillemme. Tuo valo tarkoittaa sitä, että meidän tehtävämme on elää todeksi viestiä siitä, että pelon ja epätoivonkin keskellä maailmalla on toivoa niin kauan, kun on joku, joka rakastaa ja on joku, joka kaipaa tulla rakastetuksi. Siis ihmisen kokoinen tehtävä. Me ihmiset olemme Jumalan Toivo tässä maailmassa. Siellä, missä on rakkautta, siellä ei ole enää pelkoa. Rakkaus ja Toivo kulkevat aina rinnakkain. Elämässä ei ole sattumaa eikä kylmää kohtaloa. Jumalan Suuri Jouluvalo ei sammukaan joulun jälkeen. Jeesus toi tuon Jumalan Valon tähän ihmisten arkitodellisuuteen. Hän viitoitti meille tien myös aitoon ja vilpittömään ihmisyyteen ja myös ihmisenä kasvamiseen. Ihmiseksi kun ei synnytä vaan kasvetaan.

Sen Valon sinä löydät omasta sisimmästäsi, jos haluat. Se on sitä, kun ihminen saa löytää elämäänsä tarkoituksia ja merkityksiä.  Se on sitä, kun kaiken jälkeen saa kokea, että hyvyys ja myötätunto avaavatkin ovia ja uusia polkuja sinne, missä niitä ei ennen tuntunut olevan olemassakaan. Raamatussa todetaan ”…mutta suurin niistä on rakkaus” (1 Kor.  13:13). Se on sitä, kun saa kokea, että pelon vastavoima ei olekaan rohkeus vaan tuo kaiken voittava Rakkaus. Koskaan ei voi rakastaa väärin. Rakastetuksi tulemista me ihmiset eniten kaipaammekin? Että olisi yhteisö tai ihmissuhdeverkosto, johon voisin kuulua, jossa voisin elää ja olla. Mikä on sinun paikkasi ja yhteisösi, jonne koet kuuluvasi ja jossa elämäsi palapeliin löytyy se yksi puuttuva palanen?  

Kiitos kuluneesta vuodesta 2025. Kulkekaamme yhdessä Valoa ja uutta vuotta 2026 kohden… luottavaisesti ja Siunauksen siipien kannattelemana.                      

KirkkoHarri Vesilahdesta