Historiaa

Kristilliset vaikutteensa Vesilahti sai jo viikinkiaikana (800 - 1000), jolloin Reinin kauppiaat tulivat pohjoiseen ostamaan turkiksia. Maksuvälineinä olivat loistokkaat sotavarusteet, joissa jalometallien lisäksi oli kristillisiä kirjoituksia ja symboleja. Vesilahden lukuisat germaaniset nimetkin (esim. Hinsala, Kirmukarmu, Ahti) lienevät tältä ajalta. Vesilahti oli rautakaudella Suomen runsasväkisimpiä alueita.

Idän kirkon saarnaajat tulivat ensimmäisinä, mutta Ruotsin voimistuttua lännen roomalaiskatolinen oppi voitti. Perimätietojen mukaan Vesilahden ensimmäinen kristinuskon levittäjä oli Hunnun Herra,

joka saarnasi ja lauloi latinankielisiä lauluja Hinsalan ympäristössä jo kauan ennen Matti Kurjen aikoja, siis jo 1100-Iuvulla. Hunnun Herra joutui kuuluisan soturin ja pakanapäällikön, Kirmukarmun vainon kohteeksi. Tuhottuaan Hunnun Herran Kirmukarmu itsekin lopulta kääntyi kristinuskoon.

Satakunnan toiseksi vanhin tunnettu kirkkoherra on Vesilahden Benedictus Thomae, jonka vaiheista on merkintöjä vuodesta 1346 lähtien. Nämä ovat myös varhaisimpia asiakirja mainintoja Vesilahdesta.

Seuraava kirkkoherra oli Olavi Laurinpoika (1358). Naapuriseurakuntien vanhimmat tiedot ovat myöhäisempiä.

Vesilahden seurakunta on todennäköisesti Pirkanmaan vanhin, perustettu ehkä jo ensimmäisten ristiretkien jälkeen 1100-luvun lopulla. Koska Vesilahden suojeluspyhimyksinä olivat katolisen kirkon tärkeimmät miespyhimykset Pietari ja Paavali, seurakunnan asema on ollut huomattava. Vesilahden kirkko on ilmeisesti ollut koko nykyisen Tampereen seudun emäkirkko. Pirkkala ja Lempäälä olivat siis kappeleita, jotka itsenäistyivät myöhemmin.

Piispa Maunu II Tavast vihki Vesilahdessa puukirkon 3.2.1422. Nykyisenkin kirkon seinällä oleva Ulvilan mestarin tekemä tammipuinen ristiinnaulitun kuva on voitu hankkia juuri tähän tilaisuuteen. Keskiaikaisia veistoksia, kirjoja ja muita esineitä Vesilahdesta on säilynyt kymmeniä. Näkyvin katolisen ajan muisto on 1490 - 1510 rakennettu kivisakasti, joka on osa aiottua mutta kesken jäänyttä kivikirkkoa. Sakasti oli vuoteen 1834 saakka Laukon Kurkien perhehauta, mutta nykyisin se toimii keskiaikaisen ja uudemman esineistön museona.

Suomen viimeisin katolinen piispa oli Laukon kartanon kuuluisimman omistajan, Klaus Kurjen poika Arvid Kurki. Hänestä olisi tullut koko Ruotsin piispa, ellei olisi haaksirikkoutunut 1522. Uskonpuhdistusajan ensimmäinen piispa, Martti Skytte oli myös Kurki-sukua. Kun Kustaa Vaasa pääsi 1523valtaan, hän otti käytäntöön luterilaisen uskon, mutta takavarikoi seurakuntien omaisuuden. Vesilahden varallisuus siirtyi Vaasoille ja kivikirkko jäi kesken siitäkin huolimatta, että Vesilahden ensimmäinen luterilainen kirkkoherra oli Kustaa Vaasan perheen hyvä ystävä Juho Laurinpoika Torsth (k. 1566). Myöhemmin kirkkoherran virat kulkeutuivat Vesilahdessa suvuittain. Tunnetuimmat pappissuvut ovat Wesilaxius, Vallenius, Wegelius ja Ticklén.

1600-luvullayleisiä noitavainoja Vesilahdessa ei juuri ollut. Sotien ja nälän tuomia ongelmia kirkko ei kuitenkaan kyennyt poistamaan. 1700-luvulla kirkon toimintaan levisivät valistusaatteet. Ahlmanin koulu ja muut kansanopetusmuodot antoivat hyvän maaperän maatilojen itsenäistymiselle ja nopealle kehitykselle. Pappeja Vesilahdesta koulutettiin 1800-luvun alkukymmeninä enemmän kuin mistään muusta pitäjästä Suomessa. Opintie oli myöhemminkin arvossa.

Vesilahden entinen emäseurakunta pienentyi edelleen 1900-luvulla. Tottijärven kappeliseurakunta itsenäistyi 1906,Anian kylä liitettiin Pirkkalaan 1921, kaakkoisia osia Viialaan 1927, Halkivaha Urjalaan 1953 ja Säijä Lempäälään 1964. Väkiluku oli parhaimmillaan lähes 7200 mutta väheni jopa alle 3000. 1970-luvulla väkiluku alkoi jälleen nousta.

Herätysliikkeiden vaikutus seurakunnan hengelliseen elämään on ollut vähäistä lukuun ottamatta

Narvan alueen evankelisuutta. Kylässä toimii Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen paikallisosasto, jonka 1960 kirkoksi vihittyrukoushuone on nykyään seurakunnalle siirtyneenä Narvan kyläkirkkona. Lähetyssaarnaaja Frans Hannula sai aikaan 1900-luvun vaihteessa näihin päiviin säilyneen lähetysharrastuksen. Lähetysjuhlien aikoihin suunniteltiin jopa 1000 hengen kirkon laajentamista.

Seurakunnan toimitiloina on Martti Tolpon 1802 rakentama puukirkko. Se korjattiin ja entistettiin arkkitehti Martti Jokisen johdolla 1993 - 94. Esille otettiin 1890 päällemaalattu katon tähtitaivas ja aurinko kehineen sekä monet ornamentit. Kellotapuli on vuodelta 1782. Urut on hankittu Kangasalan urkutehtaalta 1887 ja uusittu 1935. Seurakuntatalo on rakennettu 1971ja laajennettu ja korjattu 1987 – 1988 arkkitehtistudio Katri ja Mikko Jaatisen johdolla. Siunauskappeli on vuodelta 1900. 1871 rakennettu kirkkoherran pappila entistettiin 1981 - 1982. Pappilan päädyssä toimii kirkkoherranvirasto. edelleen seurakunnan toimitilana on edellä mainittu Narvan kyläkirkko sekä seurakuntatalon yhteyteen rakennettu kanttorin ja diakonin asunnot jotka on saneerattu kerhotilakäyttöön.

Seurakunnan 1900-luvun kirkkoherrat ovat J.S. Ticklén 1895 - 1921, F.A. Penttinen 1922 - 1934, Kalle Kahiluoto 1936 - 1953, Kalervo Koskimies 1954 - 1959, Simo Laatikainen 1959 - 1974 ja Aarre Laitila 1974 - 2006. Vt. kirkkoherrana toimi Harri Henttinen 2006 - 31.3.2008 sekä kirkkoherrana 1.4.2008 alkaen.

1959 - 1995 seurakunnassa oli vain yksi pappi (kirkkoherra). Toiseksi papiksi tuli seurakuntapastori.

Seurakunnan tämän päivän toiminnassa elää vanha perinne, mutta uuttakin on tullut tilalle. Eri kylillä pidetään yhä kinkereitä ja hartaushetkiä lähinnä diakonian ja lähetyksen hyväksi. Diakoniatyö on suuntautunut yhä enemmän myös perheitten auttamiseen ja päihdetyöhön. Päiväkerhoissa ovat mukana lähes kaikki lapset. Seurakunnassa on innokasta kuorotoimintaa.

Lisää Vesilahden seurakunnan historiasta löytää Yrjö Punkarin laatimasta historiikista.

TERVETULOA MIELENKIINTOISELLE KUVAMATKALLE TUTUSTUMAAN MIRJAMI JA HANNU PÄIVÄRINNAN OPASTUKSELLA (linkeistä aukeaa PDF-muotoinen dokumentti):

TÄÄLTÄ LÖYDÄT MIELENKIINTOISTA TIETOA KIRKONKELLOJEN SOITOSTA VESILAHDEN SEURAKUNNASSA, OPPAANA PIRJO HAKUNI:

 

VESILAHDEN PAPPILAN PIHAPIIRIÄ 1940-LUVULLA IRMA RÄIKÄN MUISTELEMANA