Elämä yllättää

Elämme juuri nyt sellaista aikaa, joka yllätyksellisyydessään hiljentää meidät. Yllätyksellisyys on sisäänrakennettu näihin alkukevään hetkiin. Vain vähän aikaa sitten talvi oli kaikessa jähmeydessään läsnä, ja sitten vain tuli se ihmeellinen kohta vuodenaikojen seuraannossa, jossa uusi ja elinvoimainen murtautui esiin. Äkkiä huomasin, että ympärilläni oli enemmän valoa ja aurinko alkoi jopa lämmittää ja pikkuhiljaa sulattaa lunta ympäriltäni. Vaikka lunta oli loppujen lopuksi kertynyt kovasti paljon, nopeasti se alkoi sulaa ja paljas maa alkoi tulla esiin. Muistan kuinka tuo maa oli syksyllä surullisen kuollut: kostean harmaa ja eloton. Nyt tuo sama maa lumen alta paljastuessaan toikin esille uuden elämän hennot värisävyt. Enää en nähnytkään vain kosteaa ja kuollutta harmautta vaan orastavan kevään elinvoimaisia hennon vihreän ja ruskean sävyjä. Ikään kuin sinettinä kaikelle kuulin radiosta erään vesilahtelaisen ilmoittavan radiotoimittajalle, että nyt on Vesilahdessa nähty jo sinivuokkoja.

Nyt on siis vihdoin kevät! Toisaalta koin oloni haikeaksi, kun muistin, kuinka nopeasti tämä kevät valuu käsistämme. Voi kunpa osaisin hidastaa elämääni juuri nyt ja nauttia jokaisesta alkukevään hetkestä – tuoksusta, äänestä ja värisävystä. Tilanne on sama kun pienen ihmisen elämän alkuvaiheessa. Kaikki kaunis ja ainutlaatuinen menee ohitse liian äkkiä. Uusintoja ei näistä elämän alkuvaiheen hetkistä voi saada, vaikka kuinka haluaisi. On rohjettava ja ennen kaikkea tahdottava elää tässä ja nyt – antaa eilisen olla ja huomisen tulla. Elämä on nyt!

Pääsiäinen ja kevät pitävät sisällään saman sanoman. Routa ja jää eivät tuhoa elämää. Elämä vain nukkuu herätäkseen jälleen silloin , kun on sen aika. Meillä länsimaisilla ihmisillä olisi paljon oppimista elämän kunnioittamisessa. Me kyllä arvostamme sellaista elämää, jonka itse ensin määrittelemme omista tarkoitusperistämme arvokkaaksi ja hyödylliseksi. Mutta entä se kaikki pieni ja hento elämän sarastus ympärillämme. Elämää ovat myös meille ympärillämme tarjoutuvat mahdollisuudet. Järkiperusteiden ja selitysten edellyttäminen kaikelta tuhoaa monta ainutlaatuista mahdollisuutta – elämänalkua. Antamalla elämälle ja toiselle ihmiselle mahdollisuuden saa myös itse sellaisen.

Pääsiäinen pitää sisällään kaikki elämän värit. Se ei ole vain musta, vaikka kuolema onkin siinä läsnä pitkäperjantain surussa ja epätoivossa. Pääsiäisessä on läsnä violetti -  uuden ja ratkaisevan odottaminen ja suureen ja ratkaisevaan valmistautuminen. Kaikkea tätä edeltää toivottavasti itsetutkiskelu ja ainakin henkinen, miksei myös ruumiillinen, paasto. Pääsiäisessä on vahvasti vihreää siinä palmusunnuntain tunnelmassa, jossa toivotamme Jeesusta, Vapahtajaamme tervetulleeksi elämäämme ja sieluumme. Läsnä on häivähdys punaista kiirastorstain hämmentyneessä tunnelmassa, jossa läsnä on toisaalta lämmin ystävyys yhteisen iltapala- eli ehtoollispöydän ääressä, mutta toisaalta läsnä on myös todistamisen hetki, jossa oikea ystävyys ja uskollisuus punnitaan. Jeesuksen ystävät eivät jaksaneet pysyä Jeesuksen rinnalla loppuun asti. Pietarikin kielsi mestarinsa kolmasti, vaikka oli aiemmin vakuuttanut olevansa Jeesuksen uskollisin ystävä. Loppuhuipennuksena ja kaiken täyttymyksenä pääsiäisen sävyt täydentyvät kaikenkattavaksi valoksi. Valkoinen juhlan värinä kuvaa valoa, joka peittää alleen kaiken pelottavan ja keskeneräisen. Se on Jumalan Valoa, joka tekee kuolleesta elävän ja mahdottomasta mahdollisen.

Pääsiäinen on Kristuksen ja ylipäätänsä Elämän ylösnousemusjuhla. Pääsiäisaamun jälkeen mikään ei enää ollut niin kuin ennen. Oli alkanut uusi ajanlasku. Risti oli tyhjä – ylösnousemusristi. Silloin siitä tuli meille siunauksen merkki. Se johdattaa meidät tänäänkin sille tielle, jonka päässä lopulta toteutuvat sanat: ”… ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” (Ilm. 21:4).

Värikästä Pääsiäistä ja Kevätaikaa Sinulle

Terveisin  Harri Henttinen Vesilahdesta